12.7.2008 "Uusi moottorisaha keksitty!" Kesällä 2008 polttoaineiden hinnat lähtivät hurjaan nousuun. Kasvihuoneilmiökin on nykyisin melkoinen ongelma. Toisesta paikkaa näiltä kotisivuitani olette ehkä jo katsoneet kuvia ja lukeneet, että harrastan myös metsänhoitotöitä vapaa-ajallani. Mietein tässä eräänä päivänä, miten moottorisahan saisi käymään pienemmällä polttoaineella. Tosin eipä tuo moottorisaha nyt muutenkaan niin kovin paljon hiilidioksidia tuota ilmakehään, eikä sahan bensalasku nyt ennenkään ole kovin suuri ollut. Mutta kun henkilöautoillekin on yritetty keksiä kaikenlaisia tekniikoita, millä polttoaineen kulutusta saisi pienemmäksi, niin miksei sitten sahallekin? Sähköautot eivät ole lyöneet itseään markkinoilla läpi, eikä sähkökäyttöistä moottorisahaa voi metsässä käyttää. Ei siitä mitään tulisi että satojen metrien jatkojohdot pitäisi vetää metsään, että saisi sähkömoottorisahan käyntiin. Tai sitten pitäisi olla aggregaatti aina mukana, ja siitä sitten vetää muumama metri johtoa sahalle. Ongelmia tässäkin - aggregaatti painaa liikaa, ja jos puu kaatuu aggregaatin päälle, se menee rikki. Mutta mikään ei ole niin kekseliäs kuin insinööri. (Paitsi tietysti toinen insinööri!) Joten tässä ratkaisu ongelmaan! Tämän idean saa muuten kopioida itselleen aivan vapaasti - ja jos joku halua tehdä bisnestä ja aloittaa näiden sahojen valmistuksen sarjatuotantona, niin sekään ei häiritse minua millään tavalla! Arvoisa lukija voi halutessaan vaikka patentoidakin tämän sahan, ettei kiinalaiset ala tekemään halpakopioita. Omasta mielestäni tämä aivan aikaansa edellä oleva, ilmastomuutokset ja hiilidioksidipäästötkin huomioon ottava saha näyttää varsin mullistavalta keksinnöltä, katso vaikka itse! Klikkaa alla olevasta linkistä niin näet kuvan! Mullistava ja ympäristöystävällinen moottorisahakeksintö 22.7.2007 "Pääsee sinne uimallakin...!" Nämä sanat ovat ainakin pikkusiskolleni jääneet mieleen. Itse olin tuon tapauksen jo unohtanut, mutta tuli uudestaan mieleeni, kun Mari tässä jokin aika sitten otti puheeksi, että muistatko kun silloin joskus, kun oltiin vielä pieniä, käytiin joskus kesällä Särkänniemessä. Siihen aikaan niemen ympärillä ei kulkenut minkäänlaisia aitoja. Vain parkkipaikkojen puolella oli lauta-aita ja sisäänpääsyportit, joissa piti ostaa alueelle pääsyliput. Sen jälkeen piti ostaa erillisistä lippukioskeista laitteisiin lippuja, niin paljon kuin aikoi eri laitteissa ajella. Rannekkeita ei silloin oltu vielä keksitty, ja nyt alue näkyy olevan ympäri aidattu. Sen muistan, että oli aika kuuma kesäpäivä ja iho oli hikinen jo Särkänniemen huvipuistoon mennessä. Lisäksi sisäänpääsyporteilla oli jonoa, joka näkyi parkkipaikoille asti. Kun toiset olivat lähdössä lippujonoon, minä huusin nuo ostikossa olevat kuuluisat sanat, ja pulahdin rantakiviltä veteen. Hyvin sinne tosiaan pääsi uimallakin! 2.8.2007 Mika puhelinlörpöttelijänä jo 3-vuotiaana Lapsuudenkodissani puhelin oli korkealla hyllyllä. Numerot valittiin pöytäpuhelimissa siihen aikaan numerolevyä pyörittämällä. Puhelin oli niin korkealla, etten yltänyt 3-vuotiaana siihen kuin tuolin päällä seisomalla, tai sitten tikkaiden kanssa. Mutta ylsin kuitenkin! Ja kerran jäin soitteluista sitten lopulta kiinni. Nimittäin äitini yllätti minut ihan itse teossa, eli juuri kun olin kovasti puhua pälpättänyt puhelimessa, äitini oli tullut ovesta sisään. No, ensimmäinen reaktio äidillä tietysti oli, että puhelin on varmaankin hänen poissa ollessaan soinut, ja Mika (olin perheen vanhin lapsi) on kiivennyt vastaamaan, ja nyt juttelee jonkun tutun kanssa. Mutta kun äitini nappasi luurin itselleen, toisessa päässä olikin hänelle aivan ventovieras naishenkilö, joku ystävällinen mummeli jostain päin Suomea. Äitini olikin ihmetellyt, että miksi aivan ventovieras meille soittelee? No ei soitellutkaan. Vaan minä olin soittanut hänelle. Ja itse asiassa jo useita kertoja aikaisemminkin. Kai olin sitten oppinut valitsemaan jonkun numerosarjan ja sitten kun oli toisesta päästä tärpännyt joku mukava ja juttu tuulella oleva henkilö, olin kai sitten soitellut samaan numeroon aina uudestaan ja uudestaan. Itse en tapauksesta muista mitään. Äitini on kertonut. 13.9.2007 Ekat päivät ekassa työpaikassa Ensimmäinen työpaikkani diplomi-insinöörinä oli aivan loistava! Jos yritystä ei olisi myyty ja fuusioitu toiseen yritykseen, olisin siellä varmaan vieläkin. Eli kun olin valmistunut Teknillisestä korkeakoulusta, ensimmäinen oman alani työpaikka vastavalmistuneena diplomi-insinöörinä oli teknisen johtajan pesti järvenpääläisellä konepajalla. Perheyritys, jonka isäntä ja perustaja saattoi välillä työpaikallakin ottaa konjakit tai pari. Useimmiten vähän enemmänkin. Meillä työntekijöillä toki oli aivan "normaalit säännöt", eli promilleraja työpaikalla tasan nolla. Muutenhan metallityöstökoneiden kanssa olisi voinut sattua vahinkoja. Kerran sitten aivan alkuaikoina eräs työntekijä tuli sanomaan, että hänen kaverinsa taisi tulla töihin humalassa. Mietiskelin itsekseni, että mitä nyt sitten siinä tilanteessa tekisin, heti ensimmäisinä päivinä en nyt viitseisi heti ketään nuhdella, ja vielä pahempaa jos lopputuloksena olisi kirjallinen varoitus tai potkut. Tulisi ehkä hiukan liian tiukka ensivaikutelma kaikille muille työntekijöille, ajattelin. Niinpä sitten marssin omistajan eli oman pomoni juttusille, ja ehdotin, että jos hän kävisi tutkimassa tilanteen. Jolloin vastaus oli, että "jos se Virtanen (nimi muutettu) on kännissä töissä, käy sinä vaan Mika sanomassa että se menee heti kotiinsa, ja että takaisin ei ole tulemista ennen kuin on selvinpäin, en minä sinne voi mennä..." Kysyin että no mikset voi? Vastaus oli, "no mää vähän luulen että mää olen tällä hetkellä pirusti enempi kännissä kuin se Virtanen, niin enhän mä sille voi mitään sanoa..." 13.9.2007 Ekan työpaikan tupakointisääntöjä Uusi laki tupakoinnista muutti työpaikat savuttomiksi. Yleensä se tarkoitti sitä, että ne jotka polttivat, saivat lähteä ulos polttamaan. Koska meillä firman omistaja poltti itse ketjussa, meillä sääntö meni aivan toisinpäin. Että jos tupakointi häiritsee, tupakoimattomat voi ihan vapaasti lähteä ulos raittiiseen ilmaan...Nyt yrittäjä on jo eläkkeellä, eli tilanne lienee korjautunut. 18.10.2007 Luettu Bill Clintonin elämänkerrasta Poliitikko kulki maatilan ohi, ja olisi halunnut kovasti keskustella sen isännän kanssa. Hän ei kuitenkaan uskaltanut mennä pihalle, koska siellä haukkui vihaisen näköinen koira. Poliitikko huusi portin takaa isännälle, että "pureeko Teidän koira"? Vastaus oli että "ei pure". Kun poliitikko sitten käveli pihalle, koira yritti heti purra, ja poliitikko selvisi vain vaivoin karkuun. Portista ulos päästyään hän huusi uudestaan isännälle: "Mutta sinähän sanoit, ettei koirasi pure!!!". Johon isäntä välinpitämättömästi, ja jatkoi hommiaan...: "No eihän tuo ole meidän koira..."